Sikaketju tarvitsee nopeita ratkaisuja

Pari viikkoa sitten julki tullut salmonellatapaus koski porsastuotantosikalaa, joka tuottaa vuodessa 60 000 porsasta tuotantoketjun sikaloihin. Tapaus aiheuttaa ketjulle merkittävän teurasmäärän menetyksen, mutta vajetta on tarkoitus paikata teuraspainoja kohottamalla.

Tästä huolimatta huolenaiheeksi nousevat taloudelliset tappiot salmonellatilalle sekä koko sikaketjulle, joka on jo entuudestaan huonossa kannattavuustilanteessa. Kiertonopeuden heikkenemisestä koituvaa tulonmenetystä ei voi täysin korvata teuraspainoa nostamalla.

Vaikka suurin notkahdus sianlihamarkkinoilla saadaankin hallintaan eläimen kasvatusaikaa nostamalla, on tästä eteenpäin mietittävä yhä tarkemmin, miten saamme tehokkaasti hallittua taloudellisia riskejä tilatasolla ja myös sitä, miten salmonellaan haluamme jatkossa suhtautua. Meidän tulisikin kannustaa yhä paremmin alkutuotannon riskianalyyseihin sekä eläintautivakuutusten hyödyntämiseen Hallituksen kehysriihessä esitettiin, että satovahinko- sekä kasvinsuojeluvakuutusten verot poistetaan ja sama toimenpide tulisikin nyt laajentaa myös eläintautivakuutuksiin. Näin kannustamme vakuutuksien hyödyntämiseen ja siten parempaan tilatason riskien hallintaan.

Vakuutusturvan tulee olla myös jatkossa laajemmin vahinkoja kattava. Tämän lisäksi tulisi käydä keskustelu siitä millaisia vaikutuksia vakuutusten arvonlisäverollisuudesta aiheutuisi osana ratkaisumallia.

Eviran mukaan Suomessa salmonellan esiintyvyys tiloilla on tätä tapausta aiemmin pysynyt tavoitteessaan, eli alle yhdessä prosentissa. Maailmalla salmonellan esiintyvyys on huomattavasti yleisempää ja tautiin suhtautuminen on välinpitämättömämpää myös kuluttajien keskuudessa.

Ollaanko Suomessakin jatkossa valmiit hyväksymään tietty esiintyvyysprosentti salmonellalle vai haluammeko edelleen pitää salmonellavapaan maan statuksen kilpailuvalttinamme maailmalla?

Pysyminen alle yhdessä prosentissa todetuissa salmonellatapauksissa vaatii tulevaisuudessa yhä suuremman hintalapun. Sen maksaja ei voi olla tuottaja.

Omavalvonta tiloilla ja koko elintarvikeketjussa on Suomessa maailman kärkeä, mutta siitäkin huolimatta salmonellatapauksia voi ilmentyä. En voi olla pohtimatta, olemmeko siirtyneet niin suuriin yksikkökokoihin, että riskien hallinta vaikeutuu ja yhden tilan kriisi vaikuttaa väistämättä häiriönä koko tuotantoketjussa sekä teollisuuden kilpailutuksessa kaupan kanssa.

Missä vaiheessa rakennekehityksen mukana tullut tilakoon kasvu ja skaalaedut aiheuttavat meille tuottavuuden nousun sijaan riskien kasvun ja vakuutusmaksujen kautta tappioita? Kuinka pitkälle voimme soveltaa suuruuden ekonomiaa ruoantuotannossamme ennen kohtuuttomia riskejä?

Tällä hetkellä kannattavuutta tiloilla haetaan etenkin kustannuksia alentamalla, sillä markkinoilta saatu hinta ei vastaa niitä kustannuksia, mitä lihakilon tuottamisesta syntyy.

Positiivista on se, että sianlihan vienti on saanut uutta nostetta alleen ja useampi toimija on käynnistänyt viennin muun muassa Kiinaan. Nyt jos koskaan on aika todistaa lisäarvomme laadukkaana sianlihan tuottajamaana! Tulevaisuuden strategiana tulee olla viennin jalostusasteen nosto, jolloin jalostamisesta syntyvä lisäarvo jää Suomeen.

Pohtiessani koko sikaketjun kannattavuutta, ajatukseni lämpenevät yhä enemmän yhteistyön voimalle. Alan toimijoiden tulisi pystyä rakentamaan yhteinen vientiyhtiö. Näin kilpaileminen uusilla markkinoilla helpottuisi ja Suomi-lihan brändääminen saisi yhden vahvan tekijän. Pitkällä aikavälillä vahvojen brändien hyödyt kulkevat läpi koko sikaketjun aina alkutuottajaan saakka.

Pertti Hakanen

kansanedustaja (kesk.)

MTK:n johtokunnan jäsen

(Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 2.5.2018)